Vanha kunnon Singer

Muistatko vielä poljettavan ompelukoneen?

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja opinnäytetyötä tekevä Elise Tarkoma järjestivät 15.2.-15.6.2020 muistitietokeruun poljettavista ompelukoneista ja niiden käytöstä suomalaisissa kodeissa. Kerätyt muistot tallennetaan SKS:n arkistoon.  Poljettava ompelukone onkin mitä mainioin muisteluaihe! Monella on muistoja äidistä ja isoäidistä ompelemassa poljettavalla ompelukoneella. Nykyään vanha poljettava saattaa jatkaa palvelustaan kodin tai kesämökin kauniina sisustuselementtinä tai lisäpöytänä.

Vanha kunnon Singer

Ompelukone on kone, jolla ommellaan langalla kiinni kaksi tai useampia kerrosta kangasta. Yleisin poljettava ompelukone Suomessa on ollut Singer-merkkinen. Singeristä tulikin lähes yleisnimitys ompelukoneelle. Muita tunnettuja merkkejä olivat Tikkakosken entisen aseteollisuusyrityksen vuosina 1946-1964 valmistama Tikka, ruotsalainen Husqvarna ja saksalainen Kayser.

Ensimmäiset ompelukoneet keksittiin jo 1700-luvulla, mutta niillä ei pystynyt ompelemaan muuta kuin helposti purkautuvaa ketjuommelta. Ranskalainen räätäli Barthlemy Thimonnier sai vuonna 1830 patentin ompelukoneeseen, joka teki ketjuommelta yksilankajärjestelmällä. Kehittyneempi ompelukone, jossa käytettiin ylä- ja alalankaa, patentoitiin vuonna 1844.

Ompelukoneiden massatuotanto alkoi 1850-luvulla. Isaac Singer kehitti tuolloin edeltäjiensä keksintöjen pohjalta koneen, jossa oli painijalka kankaan paikallaan pitämiseksi. Singerillä voitiin ommella suoraa, kaarevaa ja minkä pituista saumaa tahansa. Koneesta kehitettiin nopeasti kotikäyttöön tarkoitettu Turtle pack -malli. Ompelukone oli varsin kallis hankinta (100 dollaria), mutta Singer sai ostajia kehittämällä osamaksujärjestelmän, jossa asiakas sai koneen kotiinsa maksamalla viiden dollarin etumaksun.

Poljettavista Singerin ompelukoneista tuli nopeasti suosittuja ympäri maailmaa. 1900-luvun alussa ompelukoneen peruskeksinnöt oli tehty, ja koneella saattoi ommella ketju-, lukko- ja siksakommelta. Pistonopeus oli lähellä tuhatta tikkiä minuutissa. Sähköliitännän koneeseen sai jo vuonna 1887, mutta kotikäyttöön tarkoitettu sähkökäyttöinen Singer tuli markkinoille vasta 1920-luvulla. Poljettava malli piti pintansa vielä pitkään. Ompelukonetta pääsi kokeilemaan ompelukursseilla, joita järjestettiin syrjäkylilläkin. Kurssia ja ompelukonetta mainostettiin: ”Tunnin vaivalloisen käsiompelutyön suorittaa Singer 10 minuutissa paremmin”.

Kuva: Singer-kurssi Lappeenrannassa mahdollisesti vuonna 1927. Kuvatiedot: Lappenrannan museo cc by-nd-nc 4.0.

Kuva: Singer -ompelukone Lottamuseon näyttelytilassa herättää museokävijöissä muistoja. Se on tuttu ja kiinnostava esine myös koululaisille. Käsityötunnilla suoritetaan ”ompelukoneajokortti” – joskin sähköompelukoneella.

Ompelukone kotikäytössä, ansiokeinona ja järjestötoiminnassa

Poljettava ompelukone oli usein ensimmäinen suomalaisiin koteihin hankittu kodinkone. Sitä arvostettiin ja huollettiin tunnollisesti vuosikymmenet. Kun valmisvaatteet olivat kalliita ja vaatekaupat kaukana, vaatteita ommeltiin, muokattiin ja korjailtiin paljon aina 1960-luvulle saakka. Lapset tottuivat ompelukoneen surinaan ja oppivat ompelemaan seuratessaan vanhemman työskentelyä ja saadessaan kokeilla itse langan pujottamista neulan silmään.

Kuva: Äiti ompelee lasten vaatteet. Kotiliesi 19/1928.

Ompelukone kuului kodin kalustoon. Kun se ei ollut käytössä, se nökötti nurkassaan puisella suojalaatikolla peitettynä.

Kotikäyttöön tarkoitetulla koneella ompelutöitä pystyi tekemään myös yksityisasiakkaille ja alihankkijoille, jotka toivat kankaan, turkiksen tai nahan ommeltaviksi. Ompelukoneen ja ompeluopin saaminen mahdollistivat monelle tarpeelliset lisäansiot tai elannon kotiompelijana, räätälinä tai suutarina. Verrattuna esimerkiksi naisille tarjolla olleeseen yleiseen lähtöammattiin kotiapulaisena tarjosi kotiompelijana olo paljon itsenäisemmän elämän.

Kuva: Jalkinetehtaan työntekijä kengänvalmistuksessa 1910-luvulla. Kuvatiedot: Helsingin kaupunginmuseo cc by 4.0.

Vähäinen ei ole ollut ompelukoneen rooli myöskään suomalaisessa järjestötoiminnassa, johon käsityökerhot ja ompeluseurat ovat olennaisesti kuuluneet. Myytäväksi, arpapalkinnoiksi ja hyväntekeväisyyteen valmistetuilla ompeluksilla on tuettu merkittävästi monen järjestön taloutta.

Kuva: Jyväskyläläisiä kotirintamalottia ja Singer-ompelukone.

Singerin merkeissä

S-kirjaimella varustettuihin käsivarsinauhoihin tai käsivarsikilpiin sonnustautuneet sarkatakkiset suojeluskuntalaiset ja lotat saivat aikoinaan kuulla sutkautuksia ”Singerin miehistä” ja ”Singerin likoista”. Suojeluskuntien harjoituksissa muonittajalottien sopankeitto saattoi keskeytyä siihen, että kuokkavieraat tulivat tiedustelemaan: ”Onko Singerin plikoilla sapuskaa reissumiehille?”.

Kuva. Salama Hirvosen artikkelissa ”Vanhaan hyvään aikaan” Lotta Svärd -lehdessä  4-5/1941 on kuvituksena kaksi muonituslottaa kenttäkeittiöllä kuokkavieraiden kanssa. Lotat ovat pukeutuneet vuonna 1921 käyttöön otettuun kaksiosaiseen sarkaiseen lottapukuun, johon kuului käsivarsinauha siihen kirjottuine S-kirjaimineen, suojeluskuntamallinen lakki ja nahkavyö.

Lähteet:

Lotta Svärd 4-5/1941, Vanhaan hyvään aikaan.

Oittinen, Riitta: Pistoja yli ajan ja säädyn. Ompelu kahden naisen elämässä. Teoksessa Matkoja moderniin. Lähikuvia suomalaisten elämästä. Toim. Marjatta Rahikainen. SHS, Helsinki 1996.