Vastiketta vai korviketta?
On aina yhtä hämmästyttävää ja kunnioitusta herättävää huomata, kuinka kekseliästä oli Suomen kansa ennen vanhaan. Isovanhempiemme aikaan, kun ruoan pula ja puute kosketti jokaista, korvikkeita ja vastikkeita kehiteltiin likipitäen kaikkeen.
Jos mietitään mitä eroa korvikkeella ja vastikkeella on, saa ehkä paremman kuvan, kuinka viitteellisiä makumaailmoja niistä löytyi verrattuna alkuperäiseen raaka-aineeseen.
Korvike oli hiukan helpommin lähestyttävä, koska siinä oli mukana hiukan itse pääraaka-ainetta ja osa oli korvaavia aineksia. Vastikkeet on haasteellisempia saada maultaan miellyttäväksi ja edes jollain tapaa muistuttamaan tuotetta, jota jäljitellään. Niissä kuin ei ollut kuin raaka-aineita, joilla yritettiin jäljitellä haluttua makumielikuvaa.
Kaakao kun sitä ei pula-aikana ollut
Sotatoimien vuoksi rahtiliikenne päättyi, ja tuontiraaka-aineet menivät saman tien säännöstelytalouden piiriin. Tämä tapahtui vuoden 1939 lopulla, kun niin kutsutut ylellisyystuotteet, joihin kaakaopavutkin kuuluivat, siirtyivät ensimmäisten joukossa ostokortille samoin kuin kahvi, tee sekä sokeri.
Fazer muun muassa kehitteli vuonna 1940 kaakaonvastikkeen jonka valmistuksessa käytettiin sokerijuurikassiirappia sekä soijapapuja. Ei siis tietoakaan oikeasta kaakaosta. Tuote markkinoitiin nimellä Ravitol. Sen maku kuulemma muistutti vain etäisesti kaakaota. Mutta yhtä kaikki, oli edes jotain sen suuntaista.
Kuva: Ravitol-purkki 1940-luvulta. Helsingin kaupunginmuseo (cc by 4.0).
Kaikilla kansalaisilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta ostaa edes Ravitolia pahimpaan kaakaon mielitekoon. Tähänkin keksittiin oiva vastike. Apu löytyi läheltä, nimittäin kotipuutarhasta ja sen antimista. Kaikki kynnelle kykenevät, jopa kaupungeissakin kasvattivat mahdollisimman laajasti ruoan apuja omilla palstoilla, puistoissa tahi parvekelaatikoissa. Viljelyskäyttöön valjastettiin jokainen siihen suinkin kelpaava maa-ala.
Kaakao vastikkeen valmistamiseen ei nimittäin kummoisia raaka-aineita tarvittu. Pula aikainen ”kaakao” syntyi pienellä vaivalla, jos sai hankituksi punajuuria ja perunaa.
Pula-ajan kaakaon vastike
Kilo punajuureksia ja tästä puolet perunaa.
Perataan ja pestään huolella harjan kanssa.
Isoon kattilaan vesi kiehumaan.
Kiehuvaan veteen juurikkaat ja perunat
Keittämistä jatketaan 10 minuuttia.
Juuresvesi kaadetaan eroon, jäähdytetään kylmällä vedellä juurekset ja perunat
Pilkotaan tarpeeksi ohkaiseksi kaikki kasvikset laakealle alustalle kuivumaan uunin pankolle kunnes ovat läpikuivaneita ja keveitä.
Jauhetaan hienoksi pölyksi joko morttelia tahi lihamyllyä käyttäen.
Tätä pulveria laitetaan kiehuvan maidon sekaan ja makeudeksi sokeria tahi muuta makeaa jos on.
Tätä ohjetta kokeiltuani, voin ilokseni todeta että vallan mainio oli maultaan tämä juurikasveista valmistettu vastike. Kaakaon värinenkin aavistuksen, maku ei muistuttanut juurikaan kaakaota, mutta hyvää kuitenkin.
Voin lämpimästi suositella, vaikka itse olenkin tätä Van Houten sukupolvea. Lapsuudessani ei ollut muita kaakaopulvereita, kuin tätä nimenomaista tummaa, jossa ei ollut sekoitettuna muita raaka-aineita kuin kaakaojauhe.
Saammekin kiittää Hollantilaista herra Coenraad Johannes Van Houtenia, joka onnistui vuonna 1828 erottamaan kaakaovoin kaakaopavusta hydraulisen puristimen avulla ja samalla alkaloimaan kaakaosta enimmän kitkeryyden pois. Jäljelle jäävä kuiva aine oli helppo jauhaa, säilyttää ja kuljettaa, ja kas siitä syntyi tänä päivänäkin liki jokaisesta ruokakaapista löytyvä Van Houten kaakaojauhe.
Aiheen innoittamana teimme Lottakanttiinissa herkullisia Luxus kaakao valmispakkauksia, joita voi näppärästi ostaa Lottamuseon puodista. Viedä tuliaisiksi tai hankkia itselle syksyn viileneviin iltoihin ja herkkuhetkiin. Ja ken tietää vaikka seuraavan sadonkorjuun jälkeen saattaisimme valmistaakin erän tuota nimenomaista aitoa kaakaovastiketta museopuotiimme, asiakkaidemme iloksi ja ihmeteltäväksi
The post Kaakaota pula-ajan ohjeilla appeared first on Nostalgiset Naiset.