Miten erinomainen onkaan huivi, sen voi sitoa mitä useammalla tavalla pään ympärille ja siitä saa näin ollen uuden hatun aina mielensä mukaan. Seuraavassa opetetaan kaksi tapaa huivin sitomiseksi päähineeksi.
Ohjepiirros I: Nelikulmainen huivi taitetaan kolmeen osaan (piirros 1 ja 2). Sen jälkeen huivin päät käännetään päällekkäin (piirros 3). Huivi muodostaa tällöin melkein kolmion. Huivin päitä vastassa olevasta kolmion kärjestä tulee hatun huppu. Taitosta suoritettaessa on otettava huomioon, että muodostettavan hatun huipun vastaava reuna (toisella puolella, mihin huivin päät käännettiin) on taitettu reuna, eikä yksinkertainen huivin päärmätty sivu. Taitetun huivikolmion reunoja kierretään (piirros 4) ja rullaamista jatketaan, kunnes hattu on tarpeeksi matala ja siihen on saatu sopivat reunat.
Ohjepiirros II: Ohjepiirroksista selviää, miten pitkästä huivista sidotaan kaunis turbaanihattu. Kun huivin päät jo on työnnetty näkymättömiin, voidaan eteen sidottua solmua sievistää ja korjailla tasaiseksi.
Huivipäähinettä sopii vallan mainiosti käyttää aina, kotoisissa töissä, kaupunkimatkalla, saunassa ym.
Lottakaulaliina jokaista lottaa somistamaan!
Lottien ulkopukeutumiseen ei alun perin kuulunut kaulaliinaa tai huivia. Kaulaliinan tarpeellisuuden nosti esiin Lotta Svärd Pohjois-Uudenmaan piirijärjestön vuosikokouksessa helmikuussa 1938 lottajärjestön tyttötyön johtaja, opettaja Saara Forsius. Hän suositteli lotille yhtenäisen kaulaliinan käyttöönottoa. Perustelut olivat käytännöllisiä ja esteettisiä. Kaulaliina oli ensinnäkin välttämätön kylminä vuodenaikoina. Kaulaliinasta olisi hyötyä myös lottapuvun valkoisten kaulusten suojana.
Forsius suositteli lotille niin talvella kuin kesällä käytettävää, reipastyylistä ja hinnaltaan edullista kaulaliinaa. Sen tuli sopia sekä arkeen että juhlaan. Forsius ehdotti väriksi mantteliin sopivaa vihertävänharmaata. Koristekuvioiksi hän suositteli esimerkiksi lottapiirien värejä kapeina raitoina tai lottamerkkiä. Forsius ehdotti, että Pohjois-Uudenmaan piirijärjestö valmistuttaisi kaulaliinoja malliksi ja anoisi keskusjohtokunnalta lupaa saada hankkia ja välittää niitä muille piireille. Myyntivoitoista piiri luovuttaisi sovittavan prosentin Lotta Svärd keskusjohtokunnalle.
Lottakaulaliinasta tuli Lotta Svärd Pohjois-Uudenmaan piirin myyntituote. Kaulaliina oli pitkänomainen, 25 cm leveä, 107 cm pitkä ja väriltään siniharmaavalkoinen. Koristekuvioina olivat tummansiniset Lotta Svärd -tunnukset ja viiva-aiheet sekä neliöt ja heraldiset ruusut liinan päissä. Keskiosa oli koristelematon. Liinan materiaali oli keinokuitua. Lottakaulaliinaa mainostettiin Lotta Svärd -lehdessä lauseella ”Lottakaulaliina jokaista lottaa somistamaan”. Kaulaliinan hinta vuonna 1944 oli 50 markkaa.
Lottakaulaliinoista kudotun maton tarina
Lottakaulaliinoista kudottu matto lahjoitettiin Lottamuseon kokoelmiin vuonna 2015. Maton on kutonut 1960-luvulla entinen muonituslotta. Matonkutoja, hänen äitinsä ja neljä sisartaan olivat kaikki olleet aktiivisesti mukana lottatoiminnassa. Yksi sisarista oli lottajärjestön lakkautusta (23.11.1944) edeltävinä kuukausina ja viikkoina komennuksella Lotta Svärd keskusjohtokunnan toimistopäällikön apulaisena Helsingissä ja mukana järjestön omaisuuden selvitystyössä. Hänen huostaansa jäi tuntemattomasta syystä suuri määrä myymättömiä lottakaulaliinoja. Niistä kudottiin myöhemmin matto, jota ei ole kuitenkaan käytetty lattiamattona. Matto on säilynyt suvussa muistoesineenä perheen naisten lottatoiminnasta ja lottajärjestön lakkautuksesta.
Lottahuivit
Lottakaulaliinan lisäksi lottajärjestön myyntituotteisiin on kuulunut kolmionmuotoisia keinokuituhuiveja. Huiveja koristavat tummansiniset raidat ja tummansiniset Lotta Svärd -tunnukset. Huivin alanurkassa oleva tunnuskuvio on isompi ja ilman tekstiä. Pienemmissä tunnuksissa on nimi Lotta-Svärd.
Lähde: Pikkulotta -lehti No 5 vuodelta 1943
Artikkeli Muutamia sanasia huivien käytöstä julkaistiin ensimmäisen kerran Nostalgiset Naiset.