Simaa raparperista

Aivan alun alkaen sima oli täysin erilaista, mihin nykyään olemme tottuneet. Viikingit kehittivät 700-1000 -luvulla siman esi-isän eli hunajaviinin. Tuolloinen hunajaviini oli nimensä mukaisesti hunajalla maustettu, vahva alkoholijuoma joka uskomuksen mukaan antoi nauttijalleen voimaa.

Aikaa kului, juoma jalostui lähemmäs tutumpaa nykysimaa. Suomeen tehdasvalmisteinen tuontisima rantautui 1500 -luvun tienoilla Lyypekin ja Riian suunnalta valloittaen tuolloin kansamme parempiosaisen väen suosion. Sima oli viinin jälkeen suosituin tuontijuomistamme. Olihan lasien kilistely iso osa juhlintaperinnettä.

Hiljalleen 1700 -luvun jälkeen reseptiikka alkoi enenevissä määrin muuttua nykysiman suuntaan.

Kehitystä vauhditti erityisesti, kun kotimaiset virvoitusjuomatehtaat kiinnostuivat teollisesta valmistuksesta. Hunaja vaihtui edullisempaan sokeriin, sitruuna lisättiin makua antamaan ja mikä tärkeintä, sivuilmiönä saatiin alkoholipitoisuus laskettua. Kansalaisilla oli kaikissa yhteiskuntaluokissa nyt varaa alkaa valmistamaan simaa vaikka itse.

Raittiusliikkeen juhlajuoma

Pitkään kestäneen kieltolain 1919-1931 seurauksena alkoholittomalle juhlajuomalle oli kysyntää. Syntyi edullinen vaihtoehto, valtaväen makuun sopiva, raikas kesäjuhlien kuohujuoma, jonka raittiusliikkeenkin aate hyväksyi. Raittiusliikkeen manifestissa tuolloin kehoitettiinkin suorasanaisesti vapun juhlijoita: Hyvät kansalaiset, juokaa simaa ei shampanjaa.

Taloudestaan sekä ruoanpuolen maukkaudesta jämptin emännän huushollissa aina valmistettiin simakin tietysti itse. Kuten toki tuolloin pääosin kaikki muutkin ruoanpuoli ajankuvalle tyypillisesti. Maku aina edellä, usein aikalaiset kuuluivat lausuvan. Tämän ajatuksen hengessä lottienkin sima aina valmistettiin. Ohjeita oli erilaisia toki, ja kaikki tieten niitä parhaita. Aihetta onkin jo sivuttu aiemmin otsikolla; Sima – Kevään nuorruttava taikajuoma. Tuon aiemman Nostalgiset Naiset jutun ohessa esitelty mainio ja maukas Lottain-simaohje, vuodelta 1929.

Samaisella ohjeella valmistettua juomaa saatte hankituksi edelleen Tuusulan Lottamuseon Lottakanttiinista.

Hieman vaihtelua tavanomaiseen reseptiin…

Tämä asia kaikille ”simasuille” viitteeksi, jollette tohdi tahi ehdi itse simaanne valmistamaan. Niille innokkaille nykyemännille jotka taasen tahtovat jotain erilaista vappujuomaa valmistaa. Voisin hyvällä mielellä suosittaa tekemään siman raparperista. Aina tuppaa löytymään pakkaskaapin kevätsiivouksen ohessa, hyllyn periltä pyörimästä pari pussukkaa palastettua raparperia. Varsin kun tuntuu ettei tuosta ylivuotisesta raparperista hotsisi enää mitään valmistaa, kun ei se pitkästä pakastuksesta ainakaan parane.

Tässä siis oiva konsti saattaa vähäarvoiselta tuntuva raaka-aine uusiin ulottuvuuksiin, muuttamalla ylijäämä suunmukaiseksi juhlajuomaksi-simaksi.

Raparperisima

4 l vettä

1 kg raparperia, paloina.

1 sitruuna, hyvin pestynä, viipaloituna

4 dl sokeria

Pieni nokare, n 5 g hiivaa

Laita kylmä vesi sekä raparperinpalat kattilaan, kuumenna kiehuvaksi.

Keitä hiljalleen noin 20 minuuttia.

Siivilöi sattumat pois, lisää sokeri ja viipaloitu sitruuna.

Sekoita kunnes sokeri liukenee kuumaan veteen.

Vasta kädenlämpöiseen juomaan nokare hiivaa.

Jätä juoma huoneen lämpöön seisomaan vuorokaudeksi.

Hyvin pestyihin, lasipulloihin laitetaan 1 tl hienosokeria ja rusina, kaadetaan juoma pulloihin.

Pullot nostetaan kylmään.

Valmistumisen aikana, tarvittaessa päästetään korkin raosta hiilihappoja pois, ettei pullot räjähdä.

Sima on osapuilleen viikon kuluttua valmista nautittavaksi. Tiedätte siitä kun rusina on noussut pohjalta ylös.

Sitten onkin aika nostaa kupliva malja keväälle…hip hip hurraa, hurraa, hurraa.