Tulee hänen tukkansa olla hyvin hoidettu…
1920-luvulle asti pitkät hiukset olivat pitkälti hallinneet naisten hiustyylejä; lyhyitä hiuksia saatettiin pitää jopa epämoraalisina. Hiuksia pidettiin tärkeänä sukupuolituntomerkkinä, ja pitkät hiukset olivat kuuluneet vahvasti naiseuteen. 1920-luvulla alkoi normeja rikkonut Flapper-trendi, johon kuului ilmapiirin vapautumisen ja naisten aseman muuttumisen myötä lisäksi vahvasti myös hiusmallien muuttuminen. Suomessakin naisten asema parani pikkuhiljaa esimerkiksi lisääntyneen työssäkäymisen sekä äänioikeuden myötä.
Naisten aseman muuttuessa myös hiusmuoti muuttui mukana. Muodikkain hiustyyli oli pätkäisty rohkea polkkatukka, ja polkkatrendin edelläkävijänä pidetään tanssija Irene Castlen polkkatukkaa jo vuosilta 1913-1914. Polkkatukka oli trendikkäimmillään laineilla tai sileäksi kypäräksi leikattuna, ja myös otsatukka oli muodissa. Tyyli sai inspiraationsa Hollywoodin mykkäelokuvien filmitähdiltä, ja sen yksi suurimmista esikuvista oli Louise Brooks. Polkkatukat aiheuttivat pahennusta vanhemmassa sukupolvessa; niitä pidettiin epäsoveliaana ja poikamaisena.
“Eton crop”-niminen hiustyyli oli lyhyin versio trendikkäistä polkkatukista. Se sai nimensä yläluokkalaisen Eton-poikakoulun poikien hiustyyleistä, ja sen tekemiseen käytettiin jonkinlaista alkeellista hiusvahaa. “Shingle bob” sen sijaan tarkoitti hieman pidempää yhä poikamaista polkkamallia, joka paljasti niskan. Hiukset olivat shingle bobissa leikattu suoraan pään ympäriltä, ja usein sen kanssa käytettiin otsatukkaa. Hiustyyli aiheutti “Shingle-päänsäryksi” kutsuttua hermosärkyä, joka aiheutui yht’äkkisestä niskan paljastamisesta. Eton crop ja shingle bob olivat kenties rajuimpia naisten hiustyyleistä 1920-luvulla, ja niiden leikkaamista pidettiin osoituksena naisten uudesta parantuneesta itsenäisyydestä ja asemasta.
Lyhyiden kampausten myötä naiset valloittivat ennen miesvaltaista parturialaa ympäri maailmaa, kun pelkkiin pitkiin hiuksiin tottuneet kampaajat kieltäytyvät leikkaamasta polkkatukkia, ja kysyntä partureista sekä kampaamoista lisäsi kauneussalonkien määrää räjähdysmäisesti Yhdysvalloissa. Lyhyiden hiusten trendi myös “aiheutti” pinnien keksimisen, joiden englanninkielinen nimi “bobby pin” tuleekin polkkatukan “bob”-sanasta.
Trendikkäin kiharatyyli oli nimeltään Marcel-kiharat, jotka tehtiin Marcel-kiharrusrautojen avulla. Tyyli sai nimensä ranskalaisen parturikampaajan Francois Marcelin mukaan, joka keksi hiustenlaittotavan vuonna 1872. Sähkökihartimet keksittiin 1920-luvun tietämillä ja yllättävää kyllä, jo vuonna 1924 oli olemassa rautoja, jossa lämpötilan pystyi valita. Muotoiluraudat tuskinpa olivat kuitenkaan joka naisen kapineita vielä pitkään aikaan, varsinkaan Suomessa. Trendikkäiden laineiden teko vaatikin paljon työtä. Ilman kiharrusrautoja naiset saattoivat jäljitellä Hollywood-tähtien Marcel-kiharoita pinnejä, sormia tai erilaisia apuvälineitä käyttäen, vedellä tai lämmöllä asettaen. Jos nainen ei leikannut tukkaansa polkkamittaan, saattoi hän myös väkertää erilaisia niskanutturoita lyhyen tyylin luomiseksi. Varsinkin yläluokan hienompiin iltamiin saattoi kuulua myös trendikkäiden otsapantojen käyttäminen.
Hatut olivat myös hyvin yleisiä 1920-luvulla, usein painettuna syvälle päähän lähes silmät peittäen. Suosittu kellomainen “cloche”-hattu vaati lyhyet hiukset kantajaltaan, ja ajan trenditukka tuki näin hattumuotia.
1929 tapahtunut Wall Streetin pörssiromahdus ja siitä aiheutunut lama hiivutti osaltaan loistokkaan Flapper-elämäntyylin. 1930-luvulla tuli muotiin pidempi ja kiharampi tukka, ja myös permanentin kehityttyä 1920-luvun aikana permanenttikiharapehkot alkoivat vallata maailmaa. Hiukset kasvatettiin hieman pidemmiksi kuin 1920-luvulla, jotta niihin pystyttiin tekemään pehmeät kiharat. Ensimmäinen markkinoille tuotu hiusväri keksittiin vuonna 1907, ja 1930-luvulla myös hiusten värjäys alkoi yleistyä pikkuhiljaa.
Muoti ja siten samalla myös hiustyylit palasivat pehmeiden linjojen suosimiseen. 1930-luvun ihaltuimpiin tähtiin ja hiustyylien esikuviin lukeutuu esimerkiksi ruotsalaissyntyinen Greta Garbo. Suomi on tyypillisesti tullut jäljessä myös trendeissä kaukaisen sijaintinsa takia, mutta maailmanlaajuiset ilmiöt saavuttavat yleensä lopulta meidätkin, kuten myös hiusten kohdalla. Samanaikainen Hollywoodin filmiteollisuuden nousu lisäsi trendien globalisoitumista.
Kuva: Sa-kuva Lottien kampauksia vuodelta 1941
Teksti: Laurean ammattikorkeakoulun estenomiopiskelijat
Lähteet:
http://jarjestot.uta.fi/patina/kieltolakietiketti.pdf
http://www.shsverkko.com/index.php?title=Hiukset
http://www.photodetective.co.uk/20s-Eton.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Bob_cut#Shingle_bob
http://www.hairarchives.com/private/1920s.htm
https://tuomiopaivantytto.wordpress.com/2014/03/22/elamaa-1920-1930/
https://en.wikipedia.org/wiki/Vernon_and_Irene_Castle
http://www.xovain.com/hair/how-to-get-and-wear-marcel-waves
http://www.1920-30.com/fashion/hairstyles/marcel-wave.html
http://www.1920-30.com/fashion/hairstyles/
http://www.smithsonianmag.com/arts-culture/the-history-of-the-flapper-part-4-emboldened-by-the-bob-27361862/?no-ist
http://www.mtv.fi/teemasivut/kauneusvinkit/hiukset/artikkeli/naisten-likaisella-salaisuudella-yllattavan-pitka-historia-hiusvaritrendeissa-palataan-nyt-tuhansia-vuosia-taaksepain/5241982
https://en.wikipedia.org/wiki/Cloche_hat
http://www.mtv.fi/lifestyle/tyyli/artikkeli/1920-luvun-syntiset-kaunottaret-lue-vinkit-flapper-tyyliin/3195788
Bernarr Macfadden: Hiustenhoitokirja. Suom. L.K. Satakunnan kirjateollisuus Oy, Pori, 1927
Artikkeli Nostalgisen muodikkaita kampauksia julkaistiin ensimmäisen kerran Nostalgiset Naiset.